BLOGI

Eräs talvinen päivä minua lähestyttiin kysymyksellä: voisitko tulla harjoittelukoirakoksi näyttöön? Vastasin, että tottakai voimme ja voin pyytää siskoani toiseksi koirakoksi. Siitä se sitten lähti.

Olen jo pitkään miettinyt, että valotan elämääni näiden nelijalkaisteni kanssa. Toimin tilapäiskotina PESU ry yhdistykselle, jonka kautta minulle tulee kissoja aika ajoin asuskelemaan asuntooni ja etsimään loppuelämän kotia.

Kesä- ja heinäkuun vaihteessa saimme pienen vieraan: pikkuisen kummityttöni. Oli ihanaa huomata, kuinka hyvin neidit ottivat pikkuisen vastaan eikä meillä ollut minkäänlaisia ongelmia. Olin varautunut siihen, että Kira ja Sofi karttaisivat tai olisivat muuten vain epäileväisiä pikkuista kohtaan. Kuitenkaan asia ei ollut ihan niin.

Tuossa kesäkuun alkupuolella meidän vanha rouva päätti kalvaa oikeaa kankkuaan (syy on vieläkin epäselvä sekä minulle että ell). Lopputulos oli sitten se, että siihen kehkeytyi hotspot eli äkillinen ihottuma. En huomannut sitä ihan alkuun, kun se alkoi kehkeytyä, vaan vasta sitten, kun karvat olivat menneet "märkäisiksi" siitä kohdasta ja aloin...

"Mennää tonne! Mennää tonne! Mennää tonne! METSÄÄN! METSÄÄN! METSÄÄÄÄÄÄN!".... Jos koirani osaisivat puhua, he varmaan huutaisivat minulle noin joka kerta, kun menemme erään metsäpolun ohi. Nämä karvakorvat rakastavat metsässä kävelyä ja haluaisivat siellä olla koko ajan. Kuitenkaan en viitti mennä sinne ihan joka kerta, etteivät totu päättämään...

Ihmettelimme koko maaliskuun, että miksi mamma pakkailee tavaroita tuollaisiin neliön muotoisiin laatikoihin. Mitä pidemmälle kuukausi meni, sitä enemmän laatikoita alkoi kertyä; alkuun hän kantoi niitä varastoon, mutta lopulta päädyimme asumaan osittain laatikoiden keskellä. Se oli hyvin hämmentävää emmekä oikein ymmärtäneet tilannetta. Tosin...

Haluan esitellä teille kennelimme koiran Samettisilmän Leiskuva Lempi "Helmi", joka asustelee mummoni luona heidän iltatähtenään. Pyysin mummolta kuvaa Helmistä ja jonkinlaista tarinaa, miten neidillä on mennyt tai mitä neiti on tehnyt talven aikana. Ja sain häneltä tällaisen lyhyen tarinan, jonka haluan jakaa teidän kanssanne. Parempi kuva...

Karvaa siellä, täällä ja tuollakin... Se ihanuus kun rakkaalla koirallasi alkaa karvanlähtö ja karvoja on joka lähtöön; niitä löytyy jos mistäkin ja ilman jatkuvaa keräilyä, nurkkiin kerääntyy ihania karvapalleroita, jotka sitten lelujen mukana joutuu koirien suuhun ja nehän innolla syö ne.... hölmöt!

Kun ensilumi satoi maahan, tuntui kuin Kira olisi nuortunut monella vuodella. Hän on nyt 8 vuotias vanhus ja liikkuminen selvästi on alkanut hidastumaan. Mutta tuolloin kun lumisatoi maahan hän oli kuin kaksi vuotias vasta aikuisiän saavuttanut koiruli. Niin innoissaan hän oli.

Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita