Reviirimme muuttui, samoin koti

Ihmettelimme koko maaliskuun, että miksi mamma pakkailee tavaroita tuollaisiin neliön muotoisiin laatikoihin. Mitä pidemmälle kuukausi meni, sitä enemmän laatikoita alkoi kertyä; alkuun hän kantoi niitä varastoon, mutta lopulta päädyimme asumaan osittain laatikoiden keskellä. Se oli hyvin hämmentävää emmekä oikein ymmärtäneet tilannetta. Tosin olemme aikaisemminkin muuttaneet, joten tilanne ei ollut meille niin uusi kuin saattaisi kuvitella, olihan meillä rakas mammamme mukana ja seuranamme. 

Kuun lopussa kävi sitten niin, että vietimme yhden yön naapurillamme koirakavereiden kanssa ja siellä olomme aikana mamma roudasi tavarat vanhasta kodista tähän uuteen kotiin. Olimme ihan innoissamme, kun mamma saapui hakemaan meitä yökylä hoidosta ystävämme Sallan kanssa. Olimme aivan onnessamme emmekä voineet uskoa, että näimme hänet pitkästä aikaa. Hän on mukava ihmiskaveri vaikkei jaksakkaan koko ajan meitä rapsuttaa, vaikka yritämme häntä vaatia tekemään niin. No lähdimme heidän mukaan ja luulimme menevämme takaisin vanhaan kotiin, mutta he veivätkin meidät autolla vielä myöhään illalla. Voitteko uskoa, ihan hävytöntä! No siinä sitten olimme hämillämme ja ilmaisimme sen äänekkäästi molemmille kaksijalkaisille. Lopulta päädyimme nykyisen kodin pihaan ja pääsimme autosta pois. Niiiiiiiiiiiin paljon hajuja ja uusia tuoksuja, ei oo todellista! Yritimme kovasti tutkia kaikki mahdolliset hajut, mutta nämä kaksi eivät siitä oikein tykänneet. Päästyämme sisälle ihmettelimme tilannetta ja meni siinä hetki, että löysimme mieluisat paikat, jossa voisimme nukkua rauhassa. Taisimme hiukan stressata tilanteesta, mutta asetuimme suhtkoht nopeasti kodiksi tänne uuteen paikkaan. Onhan meillä rakas mammamme mukana. 

Tässä nyt reilu viikko ollaan asuttu täällä ja paljon on vielä tutkittavaa. Kuitenkin omat paikat on asunnosta löytyneet ja parvekkeella on kiva vierailla silloin tällöin. Vessa ja pesuhetket ovat edelleen epämieluisia puuhia, mutta joskus meidät sinne pistetään, ollaan kuulema niin kuraisia lenkin jälkeen, että meidän tassut pitää pestä. Miksihän näin? No täällä ollaan yhteen naapuriin tutustuttu jo, joka asuu yläpuolellamme kuulema ja toiseen, joka asuu vähän pidemmällä tällä samaisella kadulla. Yhteen ihanaan vanhuskoiraan tutustuttiin tänään iltapäivälenkillä. Täällä on paljon lapsia, jotka ovat oudon äänekkäitä, se on vähän hassua. Eiköhän siihenkin totu jossain vaiheessa.

Ovisummerin ääni on ihan kamala ja sitä on pakko haukkua! Siis miksi ihmeessä toi seinässä oleva puhelinsysteemi pirisee aina ennen kuin joku on tulossa kylään? Mitä virkaa sillä on? Se ääni on hyvin häiritsevä ja sitä on haukuttava, vaikkei toi mamma siitä tykkääkkään ja komentaa meitä aina lopettamaan, kun aloitamme. Miksihän näin? Etkö sinäkin haukkuisi, jos et pitäisi jostain äänestä?? No ainakin se ääni merkitsee vierailijoita, jotka ovat yleensä meille myös tuttuja kaksijalkaisia. 

Piakkoin onkin Sofin 6v syntymäpäivä ja Kiran 9v syntymäpäivä. Pyrin kirjoittamaan niistäkin blogitekstin, jos vain mahdollista.