Samettisilmän karvaiset kaverit

Trichophyton mentagrophytes... sellaisen sienen saimme "kylään" syksyllä...

Olen jo pitkään miettinyt, että valotan elämääni näiden nelijalkaisteni kanssa. Toimin tilapäiskotina PESU ry yhdistykselle, jonka kautta minulle tulee kissoja aika ajoin asuskelemaan asuntooni ja etsimään loppuelämän kotia.

Kesä- ja heinäkuun vaihteessa saimme pienen vieraan: pikkuisen kummityttöni. Oli ihanaa huomata, kuinka hyvin neidit ottivat pikkuisen vastaan eikä meillä ollut minkäänlaisia ongelmia. Olin varautunut siihen, että Kira ja Sofi karttaisivat tai olisivat muuten vain epäileväisiä pikkuista kohtaan. Kuitenkaan asia ei ollut ihan niin.

Tuossa kesäkuun alkupuolella meidän vanha rouva päätti kalvaa oikeaa kankkuaan (syy on vieläkin epäselvä sekä minulle että ell). Lopputulos oli sitten se, että siihen kehkeytyi hotspot eli äkillinen ihottuma. En huomannut sitä ihan alkuun, kun se alkoi kehkeytyä, vaan vasta sitten, kun karvat olivat menneet "märkäisiksi" siitä kohdasta ja aloin...

"Mennää tonne! Mennää tonne! Mennää tonne! METSÄÄN! METSÄÄN! METSÄÄÄÄÄÄN!".... Jos koirani osaisivat puhua, he varmaan huutaisivat minulle noin joka kerta, kun menemme erään metsäpolun ohi. Nämä karvakorvat rakastavat metsässä kävelyä ja haluaisivat siellä olla koko ajan. Kuitenkaan en viitti mennä sinne ihan joka kerta, etteivät totu päättämään...

Ihmettelimme koko maaliskuun, että miksi mamma pakkailee tavaroita tuollaisiin neliön muotoisiin laatikoihin. Mitä pidemmälle kuukausi meni, sitä enemmän laatikoita alkoi kertyä; alkuun hän kantoi niitä varastoon, mutta lopulta päädyimme asumaan osittain laatikoiden keskellä. Se oli hyvin hämmentävää emmekä oikein ymmärtäneet tilannetta. Tosin...