Mennääks metsään?

30.04.2019

"Mennää tonne! Mennää tonne! Mennää tonne! METSÄÄN! METSÄÄN! METSÄÄÄÄÄÄN!".... Jos koirani osaisivat puhua, he varmaan huutaisivat minulle noin joka kerta, kun menemme erään metsäpolun ohi. Nämä karvakorvat rakastavat metsässä kävelyä ja haluaisivat siellä olla koko ajan. Kuitenkaan en viitti mennä sinne ihan joka kerta, etteivät totu päättämään lenkin suuntaa ihan joka lenkillä.

Kun sitten menemme kävelemään metsään, meno on ihan erilaista; vauhtia riittää, intoa tutkia ja nuuskia ihan jokaista kiveä, kantoa ja oksaa. Ei ole kiire minnekkään vaan haluaisi vaan jäädä tutkimaan sitä tiettyä oksaa, jota tutkitaan JOKAISELLA kerralla, kun siellä kävellään. No eihän siinä mitään, saavat aivotoimintaa vaikka lenkki ei ole kovin vauhdikasta tai reipasta edes. Ollaan lähimaastoa tutkittu rauhassa, mutta vanhuksen vuoksi emme lähde kovin pitkälle samoilemaan metsään.

Päätin sitten, että haluan ottaa hyvin ihanan ja keväisen kuvan tytöistä tuossa metsämaisemassa. No seuraava ongelma; mites saat nämä kaksi pysymään paikallaan metsässä, joka on täynnä kaikkia hajuja ja paljon tutkittavaa? Ratkaisu: KÄPY! Kun sitä rapistelee, neidit kuuntelevat kiinnostuneina, mitä rapistelen. No kuvaussession jälkeen heitin kävyn pois ja Sofi sitten päätti lähteä sen perään ja halusi riehua sen kanssa. Hölmö kakara! No pakkohan siinä oli sitten pakko hänelle muutaman kerran heitellä käpyä ja antaa riehua, koska on vielä vauhdikas nuori nainen (kakara se minusta vielä on). 

Tässä huhtikuussa ollaan juhlittu synttäreitä;
10.4.2019 täytti leiskuva-pentue, josta Sofikin on, 6-vuotta! Mun pikkuinen vauva täytti jo 6-vuotta. Niin ne vuodet vierii eteenpäin... Muistan vielä kuin eilisen päivän, kun hän syntyi keisarileikkauksella ja kuivasin häntä, kun hänet tuotiin salista meille käsiin. Hän oli tooooosi pieni pentu, mutta kiri kaikki sisaruksensa hyvin nopeasti painossa ja koossa. Taitaa tällä hetkellä olla yksi kookkaimmista pennuista siitä pesueesta :D Vaikka Sofin kanssa on ollut omia haasteita, en vaihtasi häntä mihinkään muuhun. Hän on minulle hyvin rakas vauveli, joka on opettanut myös itsestäni uusia puolia. 

30.4.2019 Kira täytti huimat 9-vuotta! Minun ihana vanhus on jo 9-vuotta. Muistan sen kuin eilisen päivän, kun mummoni lupasi ostaa minulle koiran 18v syntymäpäivälahjaksi. Monia pentueita katseltiin, lopulta päädyttiin hakemaan Kira Kokemäeltä saakka Heinolaan. Rouva ei rakastanut autoreissua ollenkaan ja pitkään itki mun vieressä takapenkillä. Mä sitten lauleskelin hänelle koko kotimatkan ja onneksi jossain vaiheessa Kira nukahti osittain varmasti uupumuksesta/jännityksestä ja toivottavasti osittain turvallisuuden tunteesta. Siitä saakka Kira on ollut hyvin tarkka minusta ja minun menemisistäni. Vielä opiskellessani Lahdessa, Kira odotteli mummolan porteilla minua saapuvaksi kotiin. Olihan se ihanaa saada ihana kotiintulo toivotus Kirulta. Jossain vaiheessa tulee vaikea hetki eteen, mutta toivottavasti saan nauttia Kiran seurasta vielä vuosia.

Huomenna vappuna, me menemme METSÄÄN!