Karvanlähtö? Mikä se on?

Karvaa siellä, täällä ja tuollakin... Se ihanuus kun rakkaalla koirallasi alkaa karvanlähtö ja karvoja on joka lähtöön; niitä löytyy jos mistäkin ja ilman jatkuvaa keräilyä, nurkkiin kerääntyy ihania karvapalleroita, jotka sitten lelujen mukana joutuu koirien suuhun ja nehän innolla syö ne.... hölmöt!

Mutta miksi se karvanlähtö yleensä tässä taloudessa sattuu silloin, kun on ne suurimmat pakkaset? Silloinhan juuri se paksu turkki olisi aika jees. No juoksujen jälkeenhän alkaa karvojen pudotus ja sitä kestää sitten jonkin aikaa ellet ole joka päivä harjan kanssa harjaamassa.

Meillä nämä nelijalkaiset eivät jostain syystä arvosta tätä harjausoperaatiota. Miksiköhän? Joka kerta, kun tartun harjaan tai edes avaan trimmauslaatikon, molemmat koirat mulkoilevat minua hyvin syyttävästi kulmiensa alata ihan kuin sanoakseen: "Taasko sä kiusaat meitä tollasen metalli palan kanssa? En mää tykkäää!". No meillähän ei mennä sen mukaan, haluaako harjattavaks juuri nyt vai ei vaan se tehdään silloin kun mulla on aikaa. Kyllähän siinä saa hetken harjailla yhtä, mutta mielummin ne irtokarvat ovat pussissa kuin asuntoni lattialla.

Tämä Sofi, jolla juuri tällä hetkellä on oikein kunnon karvanlähtö, on hyvin loukkaantuneen oloinen joka kerta, kun harjaus suoritetaan. Joka kerta pitäisi livahtaa karkuun, koska neiti ei vain halua. Kira on jo onneks monen vuoden kokemuksella tottunut siihen, että harjaus on pakollinen, mut ei hän siitä siltikään tykkää ollenkaan. 

Joskus huvittaa, kun harjaan Sofista karvoja pois, niistä irtokarvoista saisi melkein toisen koiran "kasattua" ja silti Sofista ei näe (tuntee kyllä), että karvoja olisi yhtään vähentynyt. Sofilla nyt ei kuitenkaan ole edes mikään paksu turkki, ei Kirallakaan, kuin joillain collieilla tiedän olevan. Toki helpottaa hommaani, mutta siltikin. Kun on karvanlähtö ja aloittaa harjausurakan, huomaa kyllä sen karvan määrän, mitä näissäkin kahdessa on per koira.